Miltä näyttää nuorten asuminen tällä hetkellä? Tämä blogiteksti kokoaa yhteen uusinta Nuorten asumisen tutkimusta ja peilaa sitä muuhun ajankohtaiseen tutkimustietoon nuorista.
1. Omilleen muuttaminen on nuorille tärkeä itsenäistymisen vaihe
Nuorisobarometrista (2026) kävi ilmi, että vanhempien luota pois muuttaminen ja kokemus itsensä elättämisestä ovat edelleen selkeästi nuorille tärkeitä kehitystehtäviä, jotka myös saavutetaan Pohjoismaissa tyypillisesti nuorempina kuin muissa maissa. Näiden kehitystehtävien varhaisen saavuttamisen merkityksen nuorille voi huomata myös siinä, että 16-vuotiaiden yleisin toiveikä omilleen muuttamiselle on 18-vuotta (Custódio 2020).
Tuoreesta NALin, ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyönä toteuttamasta Nuorten asumisen tutkimuksesta voidaan nyt huomata samansuuntaisia tuloksia: tyypillisin omaan kotiin muuttamisen ikä on 19-vuotta, sillä 63 prosenttia nuorista on muuttanut omilleen 18–20-vuotiaana. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa nuoret muuttavat selkeästi muuta maata useammin jo 16-vuotiaina omaan kotiin, mitä voi selittää esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentymisestä aiheutuva muuttaminen lähemmäs pidempien matkojen päässä sijaitsevia toisen asteen koulutusmahdollisuuksia.
Mitkä ovat yleisimmät syyt poismuutolle lapsuuden kodista? Hieman yli puolet nuorista muuttaa opiskeluiden vuoksi, 42 prosenttia kertoo syyksi myös halun itsenäistyä ja viidesosa taas seurustelukumppanin kanssa yhteen muuttamisen (Nuorten asuminen, 2026). Nuorten varhaista poismuuttamista selittää selkeästi nuorten halu elää omannäköisesti esimerkiksi sosiaalisten suhteiden, kodin ja uran osa-alueilla.
Nuorten asumistilanteessa on myös havaittavissa muutos: yksin asuvien nuorten määrä on vähentynyt 11 prosenttia aiempaan 2020 toteutettuun nuorten asumisen tutkimukseen nähden. Aiemmin lähes puolet nuorista asui yksin, nyt vain 36 prosenttia nuorista asuu yksin. Vanhempien tai kumppanin kanssa asuvien nuorten määrä on samanaikaisesti kasvanut, sillä noin neljäsosa nuorista asuu kumppaninsa kanssa ja lähes viidesosa vanhempansa kanssa. (Nuorten asuminen, 2026.) Tätä voi selittää esimerkiksi suurten kaupunkien vuokra-asuntojen yleisesti korkeampi hintataso, mutta myös muiden elämisen kustannusten nousu sekä sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vaikutus nuorten tulotasoon.
Tilastollisesti yleisin haaste, jonka nuoret kohtaavat asuntoa etsiessään on asunnon korkea vuokra, kilpailu asunnoista sekä vuokravakuuden suuruus. Nuoret raportoivat asunnon etsimisessä myös syrjinnästä, jota kertoo kokeneensa hieman alle joka kymmenes nuori: tyypillisimmin syrjintä liittyy ikään, elämäntilanteeseen, sukupuoleen ja etniseen taustaan, mutta on huomattava, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat mittauksen mukaan kokeneet syrjintää asuntoa etsiessään.
2. Nuoret haaveilevat omistusasumisesta ja suosivat yksin tai tutun ihmisen kanssa asumista
Nuorten asumisen tutkimuksen mukaan nuoret asuvat vuokralla kaupunkien keskustoissa tai keskustojen reuna-alueilla, josta yhteydet eri palveluihin ovat hyviä kävellen, pyöräillen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Keskustoissa asuminen on tyypillisempää kuin taajamissa tai haja-asutusalueilla – myös vuokra-asuminen on yleistynyt maaseudulla aiempaan vuoden 2020 Nuorten asumisen tutkimuksen tutkimukseen nähden.
Nuoret asuvat uusimman mittauksen mukaan pienissä asuntotyypeissä eli yksiöissä ja kaksioissa, mutta yksiöissä asuvien nuorten määrä on uusimmassa mittauksessa hieman laskenut aiempaan nähden. Vaikka nuoret suosivat usein ensisijaisesti yksinasumista, he kaipaavat silti usein asumiselta yhteisöllisyyttä; yli puolet nuorista kertoi, että voisi maksaa enemmän vuokraa, jos talossa olisi yhteistiloja ja palveluita. Myös esteettömyys koetaan tärkeäksi osaksi asumista, ja jopa 44 prosenttia nuorista kokee, että asunnon ja asuintalon esteettömyys on heille tärkeää. Lähes puolet nuorista arvostaisi asumisessaan myös yhteiskäyttöesineitä, kuten yhteiskäyttöautoja tai työkaluja.
Yhteisöllisyys vaikuttaa olevan nuorille asia, jota he mielellään kokevat asuntonsa ulkopuolella eli esimerkiksi taloyhtiön tai asuinalueen tasolla. Soluasuminen ja kimppakämpät eivät tunnu nuorista sopivilta asuinmuodoilta, sillä hieman yli puolet (51 %) nuorista kokee, ettei kimppakämppä tunnu sopivalta asumismuodolta. Erityisesti soluasuminen herättää nuorissa selkeää vastustusta: noin kolme neljäsosaa nuorista (76 %) kokee, ettei soluasuminen tunnu heille sopivalta.
Nuorten asumistoiveista voi huomata, että kaupunkiasuminen on nuorille myös mielekkäin tapa asua, sillä 61 prosenttia haluaa asua kaupungissa. Huomattavaa on kumminkin se, että maaseutumainen asuminen kiinnostaa lähes joka toista nuorta. Tästä voi päätellä, että nuoret arvostavat esimerkiksi kaupunkien palveluita ja liikenneyhteyksiä, mutta viihtyvät lähellä luontoa ja rauhallista asuinseutua. Tätä tukee myös nuorten asumistoiveissa korostuva luonnonläheisyys, jonka koki tärkeäksi 84 prosenttia nuorista.
Asuntoa valitessa erityisen tärkeää nuorille oli asuinalueen maine, jonka koki tärkeäksi 88 prosenttia nuorista. Nuoret kokivat tärkeäksi myös oman autopaikan, hyvät joukkoliikenneyhteydet, ravintoloiden, kauppojen ja kulttuuripalveluiden läheisyyden, kaupat ja palvelut saatavuuden sekä tuttujen ihmisten asumisen lähellä. Tämä kertoo nuorten asumistoiveiden tavallisuudesta ja selittää, miksi nuoret usein suosivat kaupunkiasumista erityisesti kaupunkien keskustoissa, joissa yhteydet ovat lyhyempiä. Nuoret ovat myös valmiita tinkimään asunnon koosta, jos pienemmän asunnon saa paremmalta ja mieluisammalta paikalta.
3. Taloudellinen pärjääminen koetaan tärkeäksi, mutta asumisen kustannukset ja toimeentulon epävarmuus kuormittavat nuoria
Tämän vuoden Nuorisobarometrista voi huomata, että yhdeksän kymmenestä nuoresta pitää tärkeänä, että kykenee elättämään itsensä työllään tai omaisuudellaan. Tuoreessa nuorten asumisen tutkimuksessa se oli myös vanhempien luona asuvien olevien nuorten tyypillisin pelko; nuoret pelkäävät taloudellisen tilanteen muutosta siirryttäessä itsenäiseen asumiseen. Tästä voi päätellä, että itsenäiseen asumiseen kohdistuva taloudellinen epävarmuus ilmenee monilla nuorilla jo ennen itsenäistymistä ja vaikuttaa nuorten haluun itsenäistyä lapsuudenkodistaan. Lapsuudenkodissa asuvista nuorista yhä harvempi myös suunnittelee muuttoa pois lapsuudenkodistaan itsenäistymisen halun vuoksi, sillä määrä on tippunut uudessa mittauksessa 90 prosentista 76 prosenttiin vuoden 2020 tutkimukseen verrattuna (Nuorten asuminen, 2026).
Vaikka Nuorisobarometrista kävi ilmi, että nuoret pohtivat voivatko omalla työllään saavuttaa toivomaansa taloudellista elintasoa, haaveilevat nuoret yhä hyvin tavanomaisista asioista asumisen saralla. Asunnon ostosta haaveilevien nuorten määrä on kasvanut aiemmasta mittauksesta muutamalla prosentilla ja nyt jopa 68 prosenttia nuorista haluaisi ostaa oman asunnon. Asunnon ostoa suunnittelevia nuoria myös kiinnostavat suuremmat asunnot, mikä voi kertoa myös halusta löytää suurempi asunto esimerkiksi perhemuodon tai tilanpuutteen takia ja samanaikaisesti alentaa asumiskustannuksia.
Nuorisobarometrissa nuoret kertoivat taloudellisten paineiden ja opiskelun linkittyvän usein yhteen; nuoret kokivat, että on taloudellisesti välttämätöntä käydä töissä opintojen ohella, mutta samanaikainen työssäkäynti usein uuvuttaa nuoria. Nuorisobarometrissa tämän taustalla nähtiin olevan sosiaaliturvaleikkaukset ja asumisen sekä hintojen kustannusten nousu. Tätä näkökulmaa tukee myös Nuorten asumisen tutkimus, sillä vain 39 prosenttia nuorista kokee, etteivät sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttaneet heidän kykyynsä selvitä asumismenoistaan. Eniten vaikutuksia vastasivat kohdanneensa naiset, yksinasuvat ja vuokralla asuvat, jotka kertoivat joutuneensa tinkimään muusta elämästään selvitäkseen asumismenoistaan.
Nuorisobarometrissa nostettiin esille Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusraportti, jossa havaittiin opiskelijoiden toimeentulon niukentuneen ja muuttuneen epävarmemmaksi; joka neljäs nuori on myös pelänneen ruuan loppumista, ja viidesosa opiskelijoista on tinkinyt myös lääkkeiden ostamisesta (Kestilä & Karvonen, 2025). Tämä kertoo osaltaan myös nuorten tilanteiden moninaisuudesta ja siitä, että osa nuorista kamppailee perustason hyvinvoinnin ylläpitämisen kanssa.
Nuorten talousahdinkoa selittää myös nuorten pienet tulot; valtaosa yksinasuvista nuorista tienaa alle 1000 euroa kuukaudessa. Tulotaso tyypillisimmin kasvaa iän myötä, mutta erityisesti opiskelevilla nuorilla tulotaso on selkeästi alhaisempi kuin vaikkapa kokoaikatyössä käyvillä – siksi myös sosiaalietuuksien leikkaukset näkyvät selkeämmin nuorten aikuisten kyvyssä pärjätä arjessa.
Yksin asuvat ja yksin taloudestaan vastaavat nuoret kokevat pärjäävänsä kohtuullisen hyvin, mutta esimerkiksi melko huonosti selviytyvien nuorten määrä on noussut 13 prosenttia aiempaan mittaukseen nähden. Myös taloutensa jakavien keskuudessa on aiempaa vähemmän niitä, jotka kokevat selviytyvänsä taloutensa kanssa erittäin hyvin verrattuna aiempaan mittauskertaan. Taloudellisen epävarmuuden kasvu näkyy selkeästi nuorten kokemuksissa omasta taloudestaan.
4. Nuoret saavat tukea arkeen lähipiiriltä, mutta pitävät tärkeänä myös ammattiapua
Nuorisobarometrissa nuoret kertoivat, että tärkeimpiä tuen antajia paineiden kanssa elämisessä ovat vanhemmat, sisarukset ja kumppanit. Huomattavaa on, että barometrissa lähes neljäsosa nuorista kertoi saavansa tukea myös sosiaalisesta mediasta tai nettiyhteisöistä.
Pärjätäkseen taloudellisesti on yhä useampi nuori joutunut tukeutumaan taloudelliseen tukeen muilta ihmisiltä; lähes puolet nuorista on joutunut turvautumaan sukulaisten apuun selvitäkseen arjen kuluista (Nuorten asuminen, 2026). Tyypillisimmin tukea saadaan vanhemmilta, isovanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Läheisten antama taloudellinen tuki on ollut myös aiemmissa mittauksissa selkeä ja täydentävä osa nuorten talouden tulovirtaa.
Nuoret kertoivat Nuorisobarometrissa myös ammattilaisten tuen olevan tärkeää. Tätä sivuaa myös Nuorten asumisen tutkimuksen tulos, jossa lapsuudenkodissa asuvat nuoret aikuiset vastasivat uskovansa, että tarvitsevat tukea viranomaisasiointiin ja pelkäävänsä, saavatko he kaikkia pakollisia asioita hoidettua omillaan asuessaan. Ammattilaisten tuki vaikuttaakin olevan nuorille merkityksellistä erityisesti turvaamaan avun ja tuen saanti tilanteissa, joissa lähipiiri ei kykene antamaan riittävää tukea.
Nuorista vain noin 4 prosenttia kertoo käyttäneensä Ohjaamon tai muun matalan kynnyksen palveluita selvittääkseen asumisen asioitaan (Nuorten asuminen, 2026). Valtionneuvoston vuonna 2022 laatimasta selvityksestä käy ilmi, että nuorten palveluihin hakeutumattomuuden taustalla voi olla monenlaisia kynnyksiä, kuten tiedon puutetta avun saamisen mahdollisuudesta, pelkoa, häpeää tai kokemusta siitä, ettei oma ongelma ole riittävän suuri tai oikeanlainen palveluun hakeutumiselle. Joskus kyse on myös palveluiden saamisen vaikeudesta tai niiden puutteellisesta tarjonnasta eri puolilla Suomea (Huhta ja kollegat, 2022).
5. Asunnottomat nuoret eivät näy tilastoissa ja asunnottomuuspalveluihin hakeutuminen on vähäistä
Nuorten asumisen tutkimuksen vastanneista 3 prosenttia oli kokenut asunnottomuutta, kun taas 2020 tutkimuksessa 4 prosenttia oli kokenut asunnottomuutta. Asunnottomuus on Nuorten asumisen tutkimuksen mukaan suurinta erityisesti Uudellamaalla verrattuna muuhun maahan. Myös Asunnottomat 2025 -selvityksestä käy ilmi, että erityisesti Helsinki korostuu asunnottomuustilastoissa alueena, jolla on selkeästi suurin määrä yksinasuvia asunnottomia verrattuna muihin Suomen hyvinvointialueisiin.
Nuorten asunnottomuuden laajuus ei näy tilastoissa, sillä myös Nuorten asumisen tutkimuksessa käy ilmi, että vain kolmasosa asunnottomuudesta kokeneista nuorista on kirjautunut väestöjärjestelmään asunnottomana. Tämä tyypillisesti johtuu nuorille tyypillisestä piiloasunnottomuudesta ja siitä, etteivät nuoret välttämättä edes tunnista omaa tilannettaan perinteisestä asunnottomuuskuvastosta. Tällöin nuoret myös jäävät herkemmin asunnottomuuspalveluiden ulkopuolelle ja asunnottomuutta on vaikeampi tunnistaa.
Asunnottomat 2025 -selvityksestä voi kumminkin huomata, että pelkästään asunnottomat alle 25-vuotiaat nuoret muodostavat lähes viidesosan kaikista asunnottomista 17 prosentin osuudellaan. Nuorten asunnottomuus on myös noussut 37 prosenttia vuodesta 2024 (Asunnottomat 2025, 2026). Saattaakin siis olla mahdollista, että Nuorten asumisen tutkimus ei ole tavoittanut riittävästi asunnottomuutta kokeneita nuoria, jonka vuoksi heidän osuutensa on saattanut jäädä tutkimuksessa tilastollista yleisyyttä suppeammaksi.
Nuorten asumisen tutkimukseen vastanneiden nuorten perusteella nuoret asunnottomat ovat myös tilastollisesti ryhmä, joka ei hakeudu asunnottomuuspalveluihin. Vain hyvin pieni osa asunnottomista nuorista hyödyntää asunnottomuuspalveluita, vaikka nuorten asunnottomuus kesto on tyypillisesti noin 4,5 kuukautta. Huomattavaa on kumminkin, että tilastosta käy ilmi selkeästi, että nuorten asunnottomien keskuudessa on myös pitkäaikaisasunnottomia, joiden asunnottomuus on kestänyt 12–26 kuukautta.
Asunnottomat nuoret majoittuvat asunnottomuuden vuoksi tyypillisemmin sukulaisten luona vanhempien sijaan. Lähes yksi viidesosa asunnottomista nuorista yöpyy ulkona tai rappukäytävissä.
Kirjoittaja
Milla Elgström
Viestintä-assistentti, NAL
Lue lisää aiheesta
Kestilä, L. & Karvonen, S. (2025) Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2024: Toimeentulo ja velkaantuminen. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Huhta, H., Tourunen, J., Kaskela, T., Takala, J., Helfer, A., Jurvanen, S., Laine, R., Larivaara, M., Suurpää, L., Pitkänen, T. (2022). Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa : Työntekijöiden ja nuorten näkemyksiä tarpeista ja toimintatavoista. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. Valtionneuvosto.
Tilastokeskus. (2025). Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2025.