Helsingin yliopiston kotitaloustieteen ARKITOIMII-tutkimushankkeessa tarkastellaan 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten (myöhemmin nuoret) arkea ja itsenäistymistä omassa kodissa. Nuorisoasuntoliitto NAL ry tukee hanketta sen yhteistyökumppanina. Syksyllä 2025 hankkeen tutkijat järjestivät 16 haastattelua nuorten asumisen parissa työskenteleville ammattilaisille. Keväällä 2026 vuorossa ovat olleet nuoret, joita on haastateltu etähaastatteluin ja lisäksi on järjestetty asukasiltoja NALin asunnoissa asuville nuorille. Illoissa nuorilla on ollut mahdollisuus osallistua tutkimushaastatteluun. Tässä blogitekstissä esitellään erityisesti ammattilaishaastattelujen keskeisiä havaintoja nuorten arjen toimivuudesta, haasteista ja tukemisesta.

Lapsuudenkodista eväitä omaan arkeen

Ammattilaiset kuvasivat haastatteluissa lapsuudenkodin ja perheen keskeistä roolia nuorten itsenäisen elämän valmiuksien kehittymisessä. Nuoren omaan arkeen heijastuu ammattilaisten mukaan erityisesti se, miten arjen taitoja on kotona saanut, tai pitänyt, harjoitella ja millaisia keskusteluja itsenäisessä arjessa tarvittavista taidoista on käyty.  Esiin nousi esimerkiksi se, ettei raha-asioiden hoitamisesta kodeissa useinkaan puhuta riittävästi tai tarpeeksi konkreettisella tavalla. Lisäksi itsenäistyminen voi olla haastavaa, jos lapsuudenkodissa on ollut vallalla vanhempien ylläpitämä puolesta tekemisen kulttuuri, jolloin nuori ei ole saanut mahdollisuutta harjoitella arjen vastuuta kotona asuessaan.

Ammattilaiset toivat esiin kiinnostavan ristiriidan sen välillä, ettei lapsuudenkodissa asuessaan nuorta välttämättä vaadita ottamaan vastuuta arjestaan tai tekemään arkisia kotitöitä, mutta omaan kotiin muuttaneen nuoren oletetaan selviävän näistä tehtävistä itsenäisesti. Todellisuudessa monen kohdalla näitä taitoja ryhdytään harjoittelemaan vasta omilleen muuttamisen jälkeen, jolloin tarve neuvoille ja tuelle olisikin suurin. Usein tämä huomataan kuitenkin vasta pienen kuherruskuukauden jälkeen, kun itsenäisen asumisen hurmos alkaa laskea pyykkivuoren kasvaessa.

Rutiinit arjen rytmittäjänä

Ammattilaishaastatteluissa nousi esiin monenlaisia arjen haasteita, joita nuoret voivat kohdata rakentaessaan omaa arkeaan kotona. Esimerkiksi asioiden aloittaminen voi tuntua arjessa kuormittavalta. Ammattilaisten kertomuksissa tämä näkyi muun muassa tiskaamisen, vaatehuollon ja kodin siivoamisen tehtävien kasaantumisena. Ruoanlaittaminen vain itselle ei myöskään aina motivoinut. Tämä voi ammattilaisten mukaan antaa viitteitä siitä, ettei omaa itseä pidetty huolen pitämisen arvoisena.

Arkeen ja kotitöihin liittyy usein paljon toistoa, mikä voi tuntua nuorista arjessa raskaalta, kun vastuu kaikesta on omilla hartioilla. Ammattilaiset kertoivat, että nuoret ajattelevat usein rutiinien ratkaisevan arjen ongelmat ja tekevän arjesta helppoa. Ammattilaiset kuitenkin muistuttivat, että todellisuudessa arjen toistuvat tehtävät tai niiden aloittaminen esimerkiksi vaatehuollossa tai kodin siivouksessa eivät rutiinienkaan myötä muutu ainakaan kaikille helpoiksi tai mukaviksi, vaan vaativat jatkuvaa päättäväisyyttä ja säännöllistä tekemistä. Monille rutiinien arkea rytmittävä ja siten helpottava merkitys avautuikin vasta omillaan pidemmän aikaa asumisen myötä.

Toimiva arki on omannäköistä

Tutkimushankkeen yksi tavoite on nuorten toimivan arjen osatekijöiden tunnistaminen. Ammattilaisten mukaan toimivassa arjessa nuori pystyy huolehtimaan perustarpeistaan: toimeentulo riittää asumiseen, ruokaan ja liikkumiseen, eikä arjen pyörittäminen vie kaikkea energiaa. Toimivassa arjessa on myös joustavuutta: arkeen kohdistuvista muutoksista huolimatta nuori kykenee palaamaan omiin havaittuihin rutiineihinsa.

Toimivan arjen kannalta keskeisenä ammattilaiset pitivät nuoren kokemusta siitä, että hän voi vaikuttaa omaan arkeensa eli hänellä on mahdollisuus valinnoillaan muokata arkeaan itsensä näköiseksi. Toimiva arki ei siis ole kaikille samanlainen, sellaisenaan omaksuttava valmis toimintamalli, vaan se rakentuu omannäköiseksi vähitellen, itselle sopivien ja omaa hyvinvointia tukevien valintojen kautta.

Kun arjen rakentumiseen tarvitaan tukea

Ammattilaiset korostivat haastatteluissa, että jokaisella aikuistumisen siirtymävaiheeseen kuuluu tietynlaista kipuilua. Tästä huolimatta, toisinaan arjen toimivaksi rakentamiseen tarvitaan myös ulkopuolista apua. Nuoret eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, millaiseen tukeen he ovat oikeutettuja tai mistä apua voisi saada. Omasta arjesta ja avun tarpeesta kertominen ei myöskään ole nuorelle aina helppoa, ja tuen vastaanottaminen edellyttää luottamuksellisen suhteen rakentumista ammattilaiseen. Tämä vaatii aikaa ja toistuvaa kohtaamista.

Kotona tapahtuvan arjen sujumisen tukemisen lisäksi nuoret tarvitsivat tukea esimerkiksi sosiaalisten verkostojen rakentamiseen ja aktivoitumiseen kodin ulkopuolella. Esimerkiksi nuorten yksinäisyys oli ammattilaisten puheissa usein esillä. Nuorten tilanne vaikutti osin myös ristiriitaiselta: ammattilaiset kertoivat komeroitumisesta eli ilmiöstä, jossa osa nuorista kokee kodin ulkopuolelle lähtemisen vaikeaksi, vaikka samaan aikaan nuoret kokivat tarvetta kuulua joukkoon ja saada vertaistukea.

Ammattilaiset kertoivat nuorten kaipaavan arkea rytmittävää toimintaa, joka houkuttelee lähtemään kotoa ja kohtaamaan muita. Lisäksi he korostivat, että nuorille suunnattujen tukimuotojen tulisi olla saavutettavia ja ymmärrettäviä. Pelkkä tieto verkossa ei riitä, jos nuori ei tiedä, mistä tietoa voisi löytää tai miten sitä voisi omaan tilanteeseen soveltaa.

Tärkeänä teemana ammattilaiset nostivat esiin toimeentulon niukkuuden, joka vaikeuttaa nuorten itsenäistä arkea. Arjessa tarvitaan taitoa osata toimia pienillä tuloilla ja hakea apua toimeentulon haasteisiin ajoissa, sillä mahdollinen velkaantuminen voi olla este oman arjen suunnitteluun ja rakentamiseen pidemmällä aikavälillä. Oman haasteensa itsenäisen arjen rakentamiseen voivat tuoda erilaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, jotka eivät tosin rajoitu vain aikuisuuden siirtymään. Myös neurokirjon ja toiminnanohjauksen haasteet voivat ammattilaisten mukaan hankaloittaa oman arjen toimivaksi rakentamista.

Ennaltaehkäisevää tukea ja oman arjen kokoisia tekoja

Haastatteluissa korostui ennaltaehkäisevän tuen merkitys. Kun nuori saa apua riittävän varhain, voidaan ehkäistä tilanteiden vaikeutumista ja vähentää korjaavan tuen tarvetta. Tämä nähtiin sekä kustannustehokkaana että toimivana tapana tukea nuoria, joskin tämän hetken taloudellisessa toimintaympäristössä haastavana toteuttaa.

Muutosta arkeen lähdettiin usein toteuttamaan pienin askelin. Ammattilaiset kuvasivat, miten toimivaa arkea ryhdyttiin asiakastyössä rakentamaan pilkkomalla nuoren tavoitteeksi asettama arkinen tehtävä osiin ja keskittymällä aluksi pienimpään mahdolliseen tekoon. Tämän avulla pyrittiin siihen, että pieni teko juurtuisi säännölliseksi toiminnaksi, joka vahvistaisi nuoren toimijuuden tunnetta ja ajatusta siitä, että arjessa asioita voi edistää vähän kerrallaan. Tärkeää tämä oli erityisesti silloin, kun tehtävä tuntui nuoresta ylitsepääsemättömältä tai muutos liian isolta onnistuakseen kerralla.

Erityisen tärkeäksi tueksi nähtiin luotettava aikuinen, joka kulkee nuoren rinnalla ja tarkastelee tämän tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tällainen tuki voi vahvistaa nuoren sinnikkyyttä ja auttaa jatkamaan eteenpäin, vaikka arki ei heti sujuisi odotusten mukaisesti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammattilaisten kuvaukset nuorten itsenäisestä arjesta vahvistavat ymmärrystä, jossa aikuistuvalle nuorelle toimivan arjen rakentaminen on prosessi, joka vaatii aikaa, harjoittelua ja tukea, eikä tapahdu hetkessä, oman kodin kynnyksen yli astuessa. Nuorten arkea onkin tärkeää tarkastella kokonaisuutena, jossa yksilölliset lähtökohdat, sosiaaliset suhteet ja tukiverkostot sekä yhteiskunnalliset rakenteet kietoutuvat yhteen. Jokaisen arki voi ja saa olla erilaista. Tärkeää on, että arki olisi nuorelle hyvinvoinnin eikä kuormittumisen lähde.

Kiitämme lämpimästi haastatteluihin osallistuneita ammattilaisia sekä haastatteluun osallistumisesta että arvokkaasta työstänne nuorten arjessa!

Kirjoittajat:
Janni Haapaniemi (janni.haapaniemi@helsinki.fi) ja Sanna Sekki (sanna.sekki@helsinki.fi)

Kirjoittajat ovat ARKITOIMII-hankkeen tutkijoita ja yliopistonlehtoreita Helsingin yliopistosta