Asunnottomuus on noussut jo toista vuotta peräkkäin ja erityisen huolestuttavaa on nuorten asunnottomuuden kasvu. Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kasvoi vuodesta 2024 37 prosentilla, joka on hälyttävä määrä. Nuorten asunnottomuus on usein piiloasunnottomuutta, joka ei näy tilastoissa. Näin ollen voidaan olettaa, että asunnottomuutta tai asunnottomuuden uhkaa kokee suurempi joukko nuoria kuin tilastoista on nähtävillä.  

Nykyisen hallituksen politiikka on kurittanut erityisen paljon nimenomaan nuoria aikuisia. Saamme lukea päivittäin nuorten vaikeudesta löytää työ- tai harjoittelupaikka, haasteista saada tulot riittämään edes välttämättömiin tarpeisiin, kasvaneista maksuhäiriömerkinnöistä ja häädöistä. Puhumattakaan nuorten haasteista saada apua mielenterveyden haasteisiin ja toivottomuuden kokemuksesta tulevaisuuden suhteen.  

Nuoret kohtaavat asumisen, arjen ja talouden haasteita erityisesti elämän nivelkohdissa, kuten itsenäistymisen, opintojen alkamisen tai päättymisen, työn loppumisen tai eron myötä. Juuri näihin nivelkohtiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vahva itsepärjäämisen kulttuuri sekä talousvaikeuksiin ja asunnottomuuteen liittyvä häpeä vaikeuttavat avun hakemista ja usein erilaiset vaikeudet ehtivät kasaantua ja monimutkaistua ennen avun saamista. Usein taustalla on myös yksinäisyyttä, kokemus siitä, ettei ei ole merkityksellinen kenellekään.  

Nuorille tulee turvata elämiseen liittyvät taloudelliset resurssit, ja nuorten täytyy päästä tuen piiriin, jossa nuori kohdataan kokonaisvaltaisesti, ei vain ongelmia ratkoen vaan myös toimivaa ja hyvinvoivaa arkea rakentaen. Nuorten tilanteet ovat moninaisia ja vaativat kokonaisvaltaista lähestymistä. Nuorisoasuntoliitossa ja sen paikallisyhdistyksissä tehdään nuoria kohtaavaa työtä, jossa nuorten elämäntilanteet ja haasteet otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on päättänyt kuitenkin lakkauttaa Nuorisoasuntoliiton ja sen jäsenjärjestöjen toiminnan rahoittamisen vuoden 2026 jälkeen. 

Hallitus on sitoutunut pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen, mutta kuitenkin leikkaa sosiaaliturvasta sekä nuorille suunnatusta ennaltaehkäisevästä ja hyvinvointia vahvistavasta tuesta. Jos nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn sitoudutaan vain kirjallisissa ohjelmissa ja konkreettiset toimenpiteet jäävät tekemättä, asunnottomuus tulee lisääntymään yhä edelleen. Nuorten asunnottomuuden ehkäisyyn pitää kiinnittää erityistä huomioita, sillä nimenomaan nuoruudessa koettu asunnottomuus lisää riskiä pitkittyneeseen asunnottomuuteen. 

Tuulia Hongisto, toiminnanjohtaja, NAL

Hannele Sorri, projektipäällikkö, NAL