”Mä todellakin huomasin, että kun sain tän kämpän niin valmiiksi kuin pystyn saamaan, täällä oli heti paljon kodikkaampi olo. Siis että kun mä sain julisteita seinille ja kasvit oikeille paikoille ja kävin hakemassa kissan tänne, niin kyllä tästä tuli tosi nopeasti mulle koti.”

 

Leevi (18 vuotta, nimi muutettu) oli pari kuukautta sitten muuttanut omaan kämppään uudessa opiskelukaupungissaan. Hän piti viikon videopäiväkirjaa arjestaan ja maalasi sunnuntain videolla sinistä yöpöytää, joka oli hänelle liian pirtsakka eikä sopinut kodin muihin väreihin. Samalla hän kertoi siitä, kuinka kämppä oli alkanut tuntua kodilta julisteiden, kasvien ja kissan myötä.

Leevi on yksi kahdestakymmenestäyhdestä nuoresta, jotka osallistuivat väitöskirjaani liittyvän tutkimusartikkelin aineistonkeruuseen. He olivat hiljattain muuttaneet uuteen kaupunkiin korkeakouluopintojen aloittamista varten. Päiväkirjoissa ja haastatteluissa he pohtivat, millaista on asua omillaan ensimmäistä kertaa. Osa oli omasta kämpästä todella innoissaan, osa kaipasi kovasti lapsuudenkotia, perhettä ja ystäviä tai tunsi olonsa vieraaksi uudessa kämpässään.

Oma kämppä ei myöskään välttämältä tuntunut heti kodilta, mutta nuoret tekivät siitä kotoisampaa monin tavoin. He opettelivat huolehtimaan kotitöistä osana omaa uudenlaista arkea ja muovasivat kämpästä lepäämiseen ja rentoutumiseen sopivaa paikkaa. Tärkeä rooli oli myös sillä, kuinka nuoret sisustivat kämppäänsä, järjestelivät tavaroita ja hankkivat puuttuvia asioita.

Omannäköinen koti: siniset ja vihreät astiat, isomummon pöytä ja ystävien kuvat

Sisustamalla kodista tehdään omannäköistä: omaan makuun ja persoonallisuuteen sopivaa. Leevi maalasi huonekaluja itselleen sopivan värisiksi, ja samoin Essille, 20, oli tärkeää saada sisustaa mieluisilla väreillä ja tavaroilla:

”Mun kämpässä on tosi paljon sinistä ja vihreätä astioissa, lakanoissa, pyyhkeissä, ihan kaikessa. Ja sitten esimerkiksi kirjat. Niin kauan kuin mä oon lukenut kirjoja, mä oon pitänyt aina mun lempikirjoja hyllyillä.”

Läheisistä muistuttavat tavarat pitävät heidät mielessä myös kauempana asuessa. 20-vuotias Elli oli tuonut kämppäänsä pöydän, joka kuului alun perin hänen isomummolleen:

”Tää pöytä on mun suuri aarre. (…) Mä aattelin että tästä mä en suostu luopumaan, vaan mun on pakko saada tää tänne.”

Lapsuudenkodista tuodut tutut huonekalut ja esineet muistuttavat kodista ja perheestä ja luovat jatkuvuuden tuntua lapsuudenkodin ja oman kämpän välille. Nuoret arvostivat lapsuudenkodista saamiaan huonekaluja myös siksi, että ostettavaa oli muutenkin paljon.

Omaan kämppään laitettiin usein esille ystävistä muistuttavia asioita, esimerkiksi valokuvia tai magneetteja yhteisiltä reissuilta. Mikko, 21, piti kuvia ystävistään vitriinissä sänkyä vastapäätä. Hän näki ystäviensä kasvot heti aamulla herätessään ja aina kävellessään vitriinin ohi:

 ”Vaikka mie tunnen yksinäisyyttä, että hei tässä ei oo kukaan nyt läsnä, mie tiedän, että joku maailmassa kuitenkin ajattelee meikää.”

Oikeanlainen koti: mukit, aterimet ja blenderit omilla paikoillaan

Kodin tavaroiden hankkiminen ja järjesteleminen auttaa nuoria tuntemaan uuden asuntonsa kotoisammaksi. 19-vuotias Helena kaipasi muuton jälkeen turvapaikkaa uuteen, vieraalta tuntuvaan kaupunkiin ja muokkasi kodistaan sellaista:

”Mulla se oli konkreettisesti tavaroiden järjestelyä. Mulla meni tosiaan niin paljon energiaa siihen turvapaikan tekemiseen tai kodin luomiseen, että oli sitten tosi vaikea lähteä siitä ulkopuolelle ja tutkimaan.”

 

Kun oma kämppä alkoi tuntua turvapaikalta, Helena tutustui kaupunkiin paremmin ja löysi sieltä itselleen tärkeitä paikkoja.

Tavaroiden järjestelyä uudessa kodissa voi kiirehtiä, mutta vie aikaa oppia muistamaan, missä mikäkin on. Koti ei muodostukaan hetkessä vaan jatkuvana prosessina ja ajan myötä. Eetu, 21, muisti tavaroiden paikat lapsuudenkodissaan mutta ei vielä aina omassa asunnossaan. Hän ajatteli, että oppii hiljalleen tavaroiden paikat, ja samalla asunto alkaa tuntua yhä kotoisammalta:

”Että kun tietää että missä kaikki tavarat on, silloin se tuntuu kotoisalta ja kodilta, kun voi vaan mennä kaapille ja ottaa sieltä sen asian, eikä tarvitse miettiä että missäköhän se on, onkohan mulla sellaista.”

 

Kotiin liittyy myös käsityksiä siitä, millainen on ”oikeanlainen” koti tai itselle sopiva koti – esimerkiksi mitä kaikkea kodista pitäisi löytyä. 21-vuotias Laura oli haaveillut pitkään omilleen muutosta ja kerännyt tavaroita tulevaan kotiin. Hänelle oli tärkeää, että kodista löytyy kaikki tarpeellinen. Videopäiväkirjassa hän esitteli keittiötään:

”Meiltä ei kyllä puutu täältä kodista mitään, mukeja ja juomalaseja on paljon ja kannuja löytyy ja kaiken maailman aterimia on paljon, ja kahvinkeitin on täällä. Sitten täällä on keittiövaa’at, sauvasekottimet, blenderit, vedenkeittimet, sähkövatkaimet, kaikki. Että mitään ei kyllä tule mieleen mitä puuttuisi.”

Kodilla on väliä

Vaikka ensimmäinen oma kämppä voi tuntua väliaikaiselta, nuorille on tärkeää, että se tuntuisi myös kotoisalta. Julisteilla, valokuvilla, huonekasveilla ja lempiväreillä he rakentavat aktiivisesti positiivisia merkityksiä uudelle kodilleen. Tavaroiden hankkiminen, järjestely ja niiden paikkojen muistaminen vie aikaa ja energiaa mutta tekee samalla kodista kotia.

Kotoisuuden rakentumista tukee se, että nuorella on mahdollisuus muovata kodista omannäköistä ja hankkia ja tuoda sinne itselleen tarpeellisia ja merkityksellisiä tavaroita. Koti toimii turvapaikkana ja lepäämisen paikkana ja siellä opetellaan elämään omaa, itselle sopivaa arkea. Samalla nuoret voivat vahvistaa käsitystä itsestään itsenäisinä, itsenäiseen asumiseen kykenevinä aikuisina.

Tutkimuksen osallistujista moni iloitsi omasta paikastaan, kuten Leevi videopäiväkirjassaan:

”Tää on vielä kesken, mutta koko ajan mä sitä rassaan oikeanlaiseksi, ja mä teen tästä oikeasti itseni näköisen paikan.”

Kirjoittaja:

Katariina Kotila tutkii väitöskirjassaan (Itä-Suomen yliopisto) nuorten aikuisten koteja ja kotiin liittyviä tunteita eri elämäntilanteissa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Emil Aaltosen säätiö, Niilo Helanderin säätiö ja Keskitien säätiö.

Tutkimuksen osallistujien nimet on muutettu. Sitaatteja on lyhennetty.