Ihmissuhteet ovat sosiaalityön ytimessä, kun työskennellään ihmisten ja heidän läheistensä kanssa. Silti suurin osa suhteisiin perustuvaa työskentelytapaa käsittelevästä kirjallisuudesta on keskittynyt lasten ja heidän perheidensä kanssa tehtävän työn kuvaamiseen ja tukemiseen. (Dix & Hollinrake: 2019: 10.) Nuorten aikuisten kanssa tehtävä työ ei tapahdu niin ettei se vaikuttaisi heidän läheisiinsä. Jokaisella nuorella on ympärillään ihmissuhteita.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten nuorten aikuisten kanssa työskentelevät ammattilaiset näkevät läheistyön merkityksen ja millaista osaamista sen toteuttaminen heiltä vaatii. Opinnäytetyöni avulla tehtiin näkyväksi läheisten kanssa tehtävää työtä ja selvitettiin, nähdäänkö se tarpeellisena osana nuorten aikuisten kanssa työskentelyä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Nuorisoasuntoliitto NALin HIMA-hankkeen kanssa, jossa keskeisenä näkökulmana oli nuorten aikuisten läheissuhteiden vahvistaminen.
Läheistyön lähtökohtana nuoren aikuisen oma tahto
Opinnäytetyöni tulokset osoittivat, että koko läheistyön keskiössä on nuoren aikuisen oma tahto ja kokemus hänen ihmissuhteistaan. Läheistyötä ei voi tehdä ilman nuoren suostumusta ja siksi sen on lähdettävä nuoren omista toiveista ja tarpeista. Usein läheistyön käsite otetaan puheeksi jo työskentelyn alkuvaiheessa, jolloin nuoren kanssa pohditaan, mitä läheistyö juuri hänen kohdallaan voisi tarkoittaa.
Kohti monipuolisempaa työskentelymuotoa
Mitä oikein läheistyö on? Opinnäytetyössäni läheistyön nähtiin olevan monimuotoista ja joustavaa ei vain konkreettista yhteistyötä läheisten kanssa, vaan myös keskustelua, pohdintaa ja nuoren omien rajojen vahvistamista suhteessa ihmissuhteisiin. Työskentelyssä on myös hyvä huomioida nuoret, jotka eivät ole syystä tai toisesta saaneet luotua merkittäviä vuorovaikutussuhteita. Usein he ovat heikommassa asemassa olevia nuoria, jotka jäävät vaille kannattelevia luottamussuhteita. (Lahikainen, 2000 61–89.)
Läheiset eivät ole kaikille ydinperhettä
Läheinen ei kaikille tarkoita vanhempia tai sisaruksia. Henkilö voi olla sukulainen, tuttava tai muun yhteenkuuluvuuden kautta läheiseksi tullut henkilö. Ihmisen sosiaaliseen verkostoon kuuluukin yleisesti erilaisia ihmissuhteita. Kuten sukulaisuussuhteet, työelämän ympäristössä muodostuneet ihmissuhteet, ystävät, mahdollisesti naapurit ja asiantuntijat (Hannula, 2006). Läheisten määritteleminen itse antaa vapautta myös siihen keitä haluamme läheisiämme olevan ja mitkä ihmissuhteet antavat meille enemmän kuin ottavat.
Kohtaamisen ja läsnäolon merkitys
Tuloksissa nousi ammattilaisten hahmottavat työnsä ennen kaikkea inhimillisenä ja vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa asiakkaan kohdalle asettuminen ja omien henkilökohtaisten kokemusten hyödyntäminen ovat olennaisia. Tämä kertoo siitä, että läheistyön onnistumisen kannalta ei riitä vain menetelmällinen osaaminen, vaan oleellista on ammattilaisen kyky rakentaa turvallinen, kunnioittava ja vastavuoroinen suhde, joka mahdollistaa nuoren aikuisen ja hänen läheistensä yhteisen työskentelyn. Ammatillisen työn perustana on arvostava ja hyvä kohtaaminen sekä luottamuksellinen suhde asiakkaan ja työntekijän välillä. (Hänninen & Poikela 2016: 152–153).
Ihmissuhteisiin perustuva työote näyttäytyy tulosten perusteella läheistyön työskentelyssä perustana laadukkaalle ja vaikuttavalle työlle. Useat sosiaalityön teoreetikot johdonmukaisesti korostavan ihmissuhteiden keskeistä merkitystä ja pitäneet sitä sosiaalityön työskentelyn ytimenä. Suhteen merkitystä tulisi siis edelleenkin arvostaa ajassa, jossa yhteiskunta enenevin määrin keskittyy tehokkuuteen. (Hollinrake & Dix 2019.)
Osaaminen osana onnistumista
Läheistyön onnistumista edistää ammattilaisen osaaminen tarjota nuorelle konkreettista tukea läheissuhteiden käsittelyyn, kuten ihmissuhdetilanteiden purkuun, omien rajojen tunnistamiseen sekä sosiaalisten suhteiden vahvistamiseen silloin, kun läheisiä ei ole. Ollakseen osallinen ihmisen on tiedettävä omat voimavarat ja tarpeet (Nivala & Ryynänen 2013: 10).
Työn haasteet nostavat tärkeät teemat
Läheistyöhön haasteet liittyivät usein sekä nuoren henkilökohtaisiin kokemuksiin että laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Sandberg (2015) kertoo, että nuorista aikuisista keskusteltaessa syrjäytyminen on ollut yksi keskeinen teema nuorista puhuttaessa. Tulosten perusteella useampi nuori koki yksinäisyyttä, eikä heillä ollut läheisiä, joita ottaa mukaan työskentelyyn. Osalla nuorista läheissuhteet olivat ristiriitaisia tai kuormittavia, mikä teki aiheesta vaikean käsitellä.
Yhteiskunnassamme on myös vahva pärjäämisen normi, joka voi ajaa nuoren ajattelemaan, että hän on epäonnistunut näiden suhteiden luomisessa. Syyt ovat kuitenkin paljon nuoren omia valintojaan moninaisempia. (Honka-tukia, Kallio, Lähde & Mölkkönen 2020:14.) Yhteiskunnan korostama itsenäisen pärjäämisen kulttuuri koettiin myös esteenä läheisten mukaan ottamiselle, ja läheistyö saattoi tuntua vieraalle (Gergen 2022: 35–36).
Yhteisössä on voimaa
Läheistyölle on paikkansa nuorten aikuisten kanssa tehtävässä työssä, mutta sen toteuttaminen vaatii käsitteiden ymmärrystä ja avaamista, selkeämpiä toimintamalleja minkälaista läheistyö voi olla ja nuoren aikuisen yksilöllisten toiveiden huomioimista.
Kehittämisen kannalta olisi hyödyllistä tutkia läheistyötä nuorten omasta näkökulmasta sekä kehittää käytännön työmenetelmiä, jotka tukevat läheisten osallistumista nuoren aikuisen muutosprosessiin. Opinnäytetyön tulokset tarjota pohjaa kyseisten toimintamallien kehittämiselle ja lisätä ymmärrystä siitä, miten läheisten osallisuus voi parhaimmillaan tukea nuorten aikuisten hyvinvointia ja elämänhallintaa.
Kirjoittaja
Laura Salomäki, sosionomi (ylempi amk), Metropolia ammattikorkeakoulu.
Kirjoitus perustuu Laura Salomäen (YAMK) opinnäytetyöhön ”Nuorten aikuisten kanssa tehtävä läheistyö”.
Lue lisää aiheesta
Hannula, Marja 2009. Verkostotyö. Päihdelinkki: A-Klinikkasäätiö.
Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia.