Alueellinen eriytyminen näkyy nuorten arjessa konkreettisesti leimautumisena, arjen eriytymisenä ja eriarvoisuutena eli nuoret saattavat käydä samaa koulua tai harrastaa samassa harrastuspaikassa, mutta nuorten elämän todellisuus saattaa silti olla hyvin erilaista. Kaikilla nuorilla ei edes ole mahdollisuutta harrastuksille esimerkiksi hinnan vuoksi.
Alueellisen eriytymisen taustalla on kaksi isompaa ilmiötä: vuosien 1990–2000 raju työttömyysasteen nousu ja sen valikoiva kohdentuminen sekä eriytymisen jatkuminen sen jälkeen. Nämä ilmiöt näkyvät vielä tänä päivänä nuorten asumisessa, sillä monet huono-osaisesta taustasta tulevat nuorista saattavat tulla perheistä, joita edellä mainitut ilmiöt ovat koskettaneet tai koskettavat vaikutuksillaan yhä.
Eriarvoisuuden vähentäminen ja kestävämpien kaupunkien edistys on mainittu osaksi myös kestävän kehityksen tavoitteita eli tavoitteet ohjaavat edistämään kaikkien sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallistumista taustasta huolimatta, mutta myös edullisten asumisratkaisujen sekä turvallisten kaupunkialueiden kehittämistä. Eriarvoisuuden kasvun katkaiseminen on siis tärkeä tulevaisuusteko myös seuraavien sukupolvien hyvinvoinnin kannalta.
Julkinen keskustelu rakentaa nuorten minäkuvaa
Huolestuttavaa on, että nuorten välille syntyy eroja jo tietyllä alueella asumisen vuoksi. Lasten asuminen sosioekonomisesti paremmilla alueilla edesauttaa lasten menestymistä aikuisuudessa – nuoren, joka tietää taloutensa olevan turvattu on helpompi lähteä toteuttamaan haaveitaan, kuin nuoren, joka kamppailee arjen perustarpeiden täyttämisessä taloudellisesti.
Sama nuori saattaa leimautua usealla tavalla eli esimerkiksi alueellisesti huono-osaisista lähiönaapureista, koulussa köyhyydestä ja vapaa-ajan vietoissaan myös naapurustossa hengailusta, mikä altistaa nuoren myös sosiaalisten piirien ulkopuolelle jäämiselle.
Alueiden huono maine ei kumminkaan kosketa kaikkia alueella asioivia nuoria samalla tapaa. Keskiluokkaiset nuoret eivät samalla tavalla joudu leimautuneiksi, vaikka he kävisivät huonomaineisen alueen koulua, koska nämä nuoret luovat usein irrallisuuden itsensä ja alueen välille ja saattavat jopa puhua alueesta leimaavalla tavalla. Myös lähiötaustaiset nuoret saattavat käyttää normalisoivaa puhetta lisätäkseen oman alueensa hyväksyttävyyttä.
Leimaava keskustelu lähiöistä näkyy huono-osaisista taustoista tulevien nuorten elämässä myös ulkopuolisten luomien käsitysten vuoksi henkilökohtaisena stigmana, mikä usein heijastuu nuoren omantunnonarvoon ja identiteettiin – myös myöhemmin elämässä, jos minäkuva on jo nuoruudessa muovautunut negatiiviseksi.
Rakenteelliset muutokset voivat muuttaa eriytymisen suunnan ja parantaa mainetta
Eriytymistä voidaan mitata, mutta yksinään numeroista koostuva tieto ei riitä vaan sen tulkitsemiseen tarvitaan monipuolista asiantuntijoiden osaamista alueen ilmiöistä, koska tärkeää on huomioida myös yksilötaso eli esimerkiksi se kauanko alueella asutaan tai liittyykö esimerkiksi alueen tulotaso alueen asukkaiden ikärakenteeseen.
Maineen kannalta on merkitystä myös, mitä eri alueista näytetään medioissa. Eli asuinalueisiin liittyvää leimautumista ja sen kautta myös nuorten asumista voidaan tukea myös pohtimalla, mitä materiaalia alueesta esitetään missäkin yhteydessä ja minkälaisia mielikuvia kuvat alueesta antavat. Alueiden mainetta voisikin parantaa myös nostamalla esiin alueilla tapahtuvia positiivisia näkökulmia, kuten yhteisötapahtumia ja tyytyväisten asukkaiden kokemuksia.
Alueelliseen eriytymiseen voi vaikuttaa myös kaupunkialueiden suunnittelulla, jos sen toteuttamisessa pyritään huomioimaan alueiden erityispiirteet sekä luomaan tiloja, joissa kaikki nuoret voivat kokea osallisuutta erilaisista taustoista huolimatta. Panostamalla esimerkiksi alueiden palveluiden laatuun ja saavutettavuuteen sekä liikenneyhteyksiin voidaan tukea nuorten hyvinvoivaa asumista kaikilla alueilla.
Nuorten eriytymistä voi ehkäistä arjessa panostamalla osallisuuteen ja harrastuksiin
Eriytymistä voidaan estää ennaltaehkäisyllä, asiantuntijoiden monialaisuudella, osallisuuden vahvistamisella, sekä tuen alueellisella kohdentamisella. Erityisen tärkeää on siis ottaa alueen nuoret aktiivisesti mukaan alueiden kehittämiseen, sillä he tuntevat oman asuinalueensa. Nuoria voi myös kannustaa, ohjata ja neuvoa vaikuttamaan oman naapurustonsa ja kaupunkinsa asioihin ohjeistamalla aloitteiden tekemiseen ja jakamalla tietoa oman alueen kehityssuunnitelmista.
Hyvinvoinnin haasteisiin voidaan puuttua myös ennaltaehkäisevästi panostamalla lapsiperheiden hyvinvointiin, koska se heijastuu nuoriin asumisen lisäksi myös turvaverkkoina ja esimerkiksi taloudellisena tilanteena. Muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien nuorten eriytyminen alempaan koulutustasoon saattaa tapahtua jo koulupolulla eli kouluttautumisen tukeminen vaikuttaisi myös yleisemmin nuorten arjen eriytymiseen. Kouluttautumiseen rohkaiseminen ja sen tukeminen kasvattaa myös nuorten tietotaitoa yhteiskunnallisista mahdollisuuksista ja parantaa itsevarmuutta vaikuttaa monipuolisesti omaan elämään.
Maksuttomat ja edulliset harrastukset ovat myös yksi konkreettinen tapa tukea eriytymisen vähenemistä, sillä usein harrastusryhmät ovat syrjintää ja rasismia kokeville lapsille niistä vapaita paikkoja. Harrastukset tukevat monipuolisesti nuorten mahdollisuuksia olla osa ryhmää, saada kannustusta omien mielipiteiden ilmaisuun, olla turvallisten aikuisten seurassa sekä saada uusia ystäviä – kaikkea sitä, mitä nuoret kaipaavat ja tarvitsevat voidakseen hyvin.
Milla Elgström
Viestintä-assistentti, NAL
Lähteet
Oittinen, R. (2025) Nuorten eriytyvät arkitodellisuudet: Etnografinen tutkimus nuorten arjen eriytymisestä asumisessa, koulussa ja vapaa-ajan aktiviteeteissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/590869
Hilander, M. (2022). Visuaaliset kuvastot maantieteelliseen ajatteluun virittäjinä. Terra, 134(3), 194–197. https://terra.journal.fi/article/view/121566/73055
Suomen kestävän kehityksen toimikunta. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. Valtionneuvosto. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030
Vass, T.; Vilkama, K. (2017) Kaupunginosien eriytymistä pitää seurata, mutta mittareihin on syytä suhtautua kriittisesti. Helsingin kaupunki. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/kaupunginosien-eriytymista-pitaa-seurata-mutta-mittareihin-on-syyta-suhtautua-kriittisesti
Chetty R, Dobbie W, Goldman B, Porter SR & Yang CS (2024): Changing opportunity:
Sociological mechanisms underlying growing class gaps and shrinking race gaps in
economic mobility. Working paper 32697. National Bureau of Economic Research. https://www.nber.org/papers/w32697
Renvik,T., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H., Vilkama, K. (2025) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/lasten-nuorten-ja-lapsiperheiden-hyvinvoinnin-eriytyminen-helsingissa
Tuuva-Hongisto, S. (2019) Nuorten syrjäytyminen ja alueellisen eriytymisen vähentäminen. Tutkimuskirjallisuuteen ja -raportteihin pohjautuva katsaus. XAMK, Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/161809/URNISBN9789523441576.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Me-säätiö. (2025). Maksuttomat harrastusryhmät ehkäisevät koululaisten eriarvoisuutta ja lisäävät hyvinvointia. Verkkoartikkeli. Saatavilla: https://www.mesaatio.fi/artikkelit/maksuttomat-harrastusryhmat-ehkaisevat-koululaisten-eriarvoisuutta-ja-lisaavat-hyvinvointia