Nuorisolaki määrittelee nuoreksi alle 29-vuotiaat, eli nuoruuteen mahtuu niin ensimmäistä omaa kotiaan hakevia nuoria kuin pidempään omillaan asuneita parikymppisiä. Nuorten aikuisten asumiseen liittyvät tarpeet voivat vaihdella nuoruuden aikana paljonkin – mutta mitkä asiat yhdistävät nuoria?
Nuoret suhtautuvat asumiseen realistisesti
Nuorista valtaosa asuu vuokralla, koska itsenäistyvillä nuorilla varallisuus ei yleensä ole ehtinyt vielä kertyä riittävästi omistusasunnon- tai omakotitalon ostamiseen. Yleisin asuntotyyppi on siis kerrostalon vuokra-asunto. Yksiöt ja kaksiot ovat nuorten suosiossa, sillä valtaosaa nuorista kimppa- ja soluasunnot eivät houkuttele.
Koti on monelle nuorelle tärkeä turvapaikka, ja suomalaisille tyypillisesti myös nuoret arvostavat kodissaan meluttomuutta, rauhaa ja terveellisyyttä. Nuorilta vaaditaan kiireisessä arjessa jatkuvaa tavoitettavuutta, joten tarve omalle rauhalle korostuu asumisessa. Kyse ei ole välttämättä edes kanssa-asujien tavoista tai käyttäytymisestä, sillä nykyään harva nuori kokee mukavaksi kimppa-asumista edes ystäviensä kanssa.
Yksinasumisen halua selittää myös muuttunut työ- ja koulutusmaailma. Yhä useampi nuori työskentelee vaihtelevissa työajoissa myös yöaikaan tai työskentely tapahtuu kodin työpisteeltä käsin, joten kodin rooli on muuttunut moninaisesti pelkästään 2010-luvun aikana. Vaatimukset työn suorittamiselle ovat kasvaneet ja se myös edellyttää rauhallista työskennellä ja levätä hyvin – joskus myös poikkeavina kellonaikoina.
Sosiaaliset suhteet rakentavat nuoren kodille suuntaviivoja
Nuoruuteen mahtuu monenlaisia elämäntilanteita: 19-vuotiaan ja 28-vuotiaan elämäntilanteet ovat usein hyvin erilaiset, vaikka molemmat luokitellaan vielä nuoriksi aikuisiksi. Lähemmäs kolmekymppisellä elämäntilanne on usein vakiintuneempi ja muuttoliikettä ohjaa opintojen päättyminen ja työelämään siirtyminen, seurustelukumppani sekä perheellistyminen. Nuoremmilla aikuisilla elämä on usein vielä ajelehtivampaa ja muuttaminen uudelle paikkakunnalle saattaa olla helpompaa – kunnes nuori juurtuu sosiaalisten ympäristöjen, työpaikan tai opiskeluiden kautta alueelleen.
Nuoret muuttavat pois lapsuudenkodistaan yleisimmin opiskelun tai itsenäistymisen vuoksi. Myös puolison tai seurustelukumppanin kanssa yhteenmuutto on yksi yleisimmistä syistä. Kodin sijainnilla on siksi merkitystä – kaikki nuoret eivät voi valita opiskella omassa lapsuudenkodissaan asuen, jos alueella ei ole koulutuspaikkoja tai alueen palvelut eivät tarjoa nuorille töitä tai vapaa-ajan harrastuksia. Elämän pyöriessä itsenäistymisen, sosiaalisten suhteiden ja koulutuksen ympärillä ovat myös hyvät kulkuyhteydet kodilta muualle ovat nuorille tärkeitä, jotta kulkeminen paikasta toiseen ilman omaa autoa on mahdollista.
Sopivan kodin tulisi olla kustannuksiltaan kohtuuhintainen, mutta erityisesti 18–23-vuotiaat nuoret toivovat kodiltaan myös lähellä sijaitsevia kohtuuhintaisia ulkoilu- ja harrastusmahdollisuuksia, jotta niiden pariin voi liikkua ilman omaa autoa. Käytännössä tämä toteutuu parhaiten toiminnoiltaan sekoittuneilla alueilla, kuten kaupunkikeskustoissa ja niiden lähialueilla. Erityisesti itsenäistymisvaiheessa houkuttavia alueita ovatkin tyypillisesti alakeskukset eli kaupunkiseutujen itsenäiset keskukset, kuten Itäkeskus, Tikkurila tai Hervanta, joissa hintataso on hieman matalampi, mutta palveluiden taso ja sijainti on nuorille sopiva.
Onnistunut asuminen tarvitsee turvaverkkoja
Nuorien huomioiminen asumisratkaisuissa edesauttaa myös nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan ja tukee myös osallisuuden kasvua. Koronapandemian aikana havaittiin, että monet yksinasuvat nuoret jäivät kotitalouksittain määriteltyjen tapaamisrajoitteiden kohdalla ulkopuolisiksi, sillä nuorten sosiaalinen elämä on usein kodin ulkopuolella ja sitä värittää monella tapaa liikkuminen kodin ulkopuolella, esimerkiksi harrastus-, koulutus- ja kulttuuripalveluissa asioimalla.
Nuorille sopivan asumisen tulee tarjota mahdollisuuksia tavata ihmisiä helposti, sillä nuoruudessa sosiaalisen kanssakäynnin merkitys on suuri tulevaisuuden kannalta – esimerkiksi ystävien löytäminen tai sosiaalisten taitojen harjoittelu näkyvät tulevaisuudessa arjen turvaverkkoina tai työnhakuverkostoina.
Myöhemmässä elämänvaiheessa sosiaalinen ympäristö saattaa olla jo vakiintuneempaa esimerkiksi perheen, työn ja tuttavapiirin kautta. Usein varallisuuden kasvaessa iän myötä on myös resursseja lähteä kauemmas kodin piiristä helpommin vaikkapa omalla autolla eli asuminen kauempana keskustasta tai jopa lähikaupungissa voi olla realistisempaa ja myös toivottua, esimerkiksi asumisväljyyden tai asumismuodon vuoksi.
Erityisesti nuoria varten muotoiltu asuminen voi toimia keinona auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ennaltaehkäisevästi. Esimerkiksi nuorisoasumisessa tarjotaan usein asukkaille ja hakijoille neuvontaa, jonka tavoitteena on auttaa hakemisessa ja asumisen onnistumisessa. Asumisneuvontaa tarjotaan niin kuntien kuin järjestösektorin toimesta, eli sen keinot auttaa nuoria monipuolisesti ovat hyviä.
Kirjoittaja
Milla Elgström
Viestintä-assistentti, NAL
Lue aiheesta lisää
Aho, P., Myllymäki, T., Sandqvist, S., & Strandell, A. (2021). Nuorten asuminen 2020: Kyselytutkimus. Ympäristöministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-217-4
Lahtinen, J., Kauppinen, E., Haikkola, L. (17.11.2021) Nuorten yksinäisyyden kokemukset lisääntyivät korona-aikana. Blogikirjoitus. Nuorisotutkimusseura. https://nuorisotutkimus.fi/nakokulma80/