Nuorisoasuntoliitto täyttää 50 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi julkaisemme NAL50-blogisarjan, jossa pureudutaan nuorten asumisen ilmiöihin ja NAL-yhteisön monipuoliseen toimintaan.

Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen käsittelee blogissaan nuorten itsenäistymisen kysymyksiä ja oikea-aikaisen tuen merkistystä. Pekonen on aiemmin työskennellyt itsenäistyvien nuorten kanssa Riihimäen seudun Nuorisoasunnoilla (nykyinen NAL Riihimäki).

Tuki itsenäistymisen herkällä hetkellä voi kantaa pitkälle

Suljen puhelimen, mutta pian se soi jo uudestaan. Toisessa päässä nuori pyytää apua toimeentulotuen hakemiseen. Tukiviidakko on hankala ja välillä oikean hakulomakkeen löytäminen on haastavaa, puhumattakaan oikeiden liitteiden mukaan laittamisesta. Neuvon puhelimessa, mitä kaikkea hakemukseen pitää laittaa, ja sovimme ajan liitteiden tulostamista varten iltapäiväksi.

Seuraavan soittajan kanssa pohdimme opiskelupaikkaa ja yhteishaun ajankohtaa. Yksi kysyy saunavuoroista, toinen vapaista asunnoista ja kolmannen kanssa mietimme, miten hän saisi jäljellä olevat rahansa riittämään viikon ruokiin. Viimeiseksi soittaa sosiaalityöntekijä, joka kertoo olevansa huolissaan eräästä nuoresta ja pyytää, että joku meiltä Nuorisoasunnoilta kävisi katsomassa, mitä hänelle kuuluu.

Nuorten asumisen pulmat ovat monenlaisia. Toisilla on tarvetta vain pieneen apuun tai tukeen. Toisilla asumisen haasteet ovat isompia. Koska Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on rakennettu palikka kerrallaan, on se muotoutunut vuosien varrella monimutkaiseksi. Ajan saatossa pienille ja isoille pulmille on rakennettu yksi kerrallaan omia ratkaisuja. Koska pulmia on monenlaista, myös palveluita, tukia, hakemuksia, luukkuja ja liitteitä on monenlaisia. Järjestelmä kaipaa kipeästi yksinkertaistamista.

Kaikki eivät saa asumisen taitoja lapsuuden kodista

Soitan ovikelloa. Sisällä haukkuu koira. Oven avaa nuori mies, joka pyytää pitämään kengät jalassa. Astun eteiseen, jossa vastassa on pieni koira – ja koirankakkaa. Esittelen itseni ja kerron miksi olen tullut. Sosiaalityöntekijä on ollut hänestä huolissaan, ja tulin kysymään, mitä hänelle kuuluu. Käy heti selväksi, ettei nuoren miehen asumisen taidot ole aivan kunnossa. Keittiössä pörrää kärpäsiä tiskaamattomien astioiden ympärillä, parveke on muuttunut kaatopaikaksi ja eteinen on täyttynyt pahvista ja paperista. Sängyssä on nukuttu, mutta lakanoita ei näy. Tästä alkoi yhteistyömme.

Jokaisen nuoren itsenäistyminen on omanlaisensa. Usein vanhempi tai molemmat vanhemmat ovat tukena nuoren itsenäistymisessä, mutta aina se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Joskus opiskelupaikka löytyy kaukaa, jolloin välimatka tuen antamiseen on vain liian pitkä. Joskus suhde vanhempien kanssa on haastava ja joskus taustalla on mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Joskus nuori itsenäistyy lastensuojelulaitoksesta, jolloin hänet saattaa itsenäiseen elämään sosiaalihuollon ammattilaiset.

Kaikilla nuorilla itsenäistymiseen ja oman elämän aloittamiseen omassa kodissa liittyy kuitenkin myös samankaltaisia huolia ja kysymyksiä. Mitä kaikkea ylipäätään pitää tehdä ennen kuin saa avaimen omaan kotiin? Kuka laittaa nimen kodin postilaatikkoon? Entä tuleeko pistorasiasta sähköä jo heti muuttopäivänä? Jokaisen on opeteltava, miten ruokaa laitetaan, minne roskapussit viedään, miten tiskit tiskataan ja kuinka lakanat vaihdetaan.

Varhainen tuki on tehokkain

Nuori mies, josta sosiaalityöntekijä oli huolissaan ja jonka luona vierailin kengät jalassa, sai Nuorisoasunnoilta tarvitsemaansa tukea. Taidot itsenäistä elämää varten alkoivat parantua ja rytmi arkiaskareita varten pikkuhiljaa löytyä. Tiskit rupesivat löytämään tiensä puhtaina kuivauskaappiin ja koira päästä lenkille. Hänen kohdallaan tuki ja ohjaus tulivat oikeaan aikaan. Omaa elämää alkoi olla helpompi ohjata, kun itsenäistymisessä sai tukea.

Nuorisoasuntoliitto on tarjonnut asumisneuvontaa ja asumisohjausta jo viiden vuosikymmenen ajan ympäri eteläistä Suomea. Valitettavasti kaikki nuoret eivät ole Nuorisoasuntojen palveluiden piirissä, mutta onneksi vastaavaa matalan kynnyksen apua ja tukea annetaan eri puolilla Suomea toimivissa Ohjaamoissa. Näillä itsenäistymistä ja asumista tukevilla matalan kynnyksen palveluilla voidaan ennaltaehkäistä ja ratkaista monia nuorten haasteita jo ennen kuin ne kasautuvat ja paisuvat isommiksi ongelmiksi.

Jos nuoren asuminen ja tilanne kuitenkin kriisiytyy, on tärkeää, että apua ja tukea on saatavilla.

Meidän kaikkien yhteinen etumme on, että nuoresta pidetään huolta ja tarjotaan tukea ja apua silloin kun sille on tarve. Eikä ketään jätetä yksin.

Aino-Kaisa Pekonen

Kirjoittaja on kansanedustaja, joka on aiemmin työskennellyt Riihimäen seudun Nuorisoasunnoilla.