Aiemmassa työssäni olen auttanut nuoria haastavissa elämäntilanteissa. Nuoret ovat usein olleet jonkinlaisissa risteävissä tienhaaroissa, joissa on pitänyt valita uutta suuntaa sekä hakea tietoa ja tukea. Olen noissa tilanteissa usein tyynnytellyt nuorta hänen ollessaan huolestunut; ”Ei mitään hätää. Asiat yleensä kyllä järjestyvät, silloin kun niistä ottaa selvää ja on itse aktiivisesti tilannetta selvittämässä muiden kanssa.” Olen oppinut luottamaan tällaiseen yhdessä tekemisen malliin osin koulutukseni ja ohjauskokemuksen kertymisen kautta, mutta myös mallioppimalla muilta ammattilaisilta.

Yksi tärkein oppimani asia elämässä yleensäkin on se, että kukaan meistä ei selviä yksin haasteista tai vaikeista elämäntilanteista. Me tarvitsemme toisiamme niin arkipäivissä, kuin myös nivelvaiheissa ja erilaisissa kriiseissä. Luottamus ja turvautuminen toisiin ihmisiin ja erilaisiin toimijoihin, organisaatioihin ja instituutioihin on hyvin keskeistä myös työelämässä ja organisaatioiden onnistumisissa. Luottamus toisten valmiuteen auttaa on hyvin keskeinen tekijä myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja siten mahdollisimman monen hyvän elämän mahdollistamisen näkökulmasta. Minä tiedän ja osaan jotakin, ja muut tietävät ja osaavat jotakin muuta: yhdessä tiedämme ja osaamme enemmän! Luovuuden ja uusien ideoiden jalostamiseen tarvitaan dialogia ja yhteistyötä. Parhaassa tapauksessa me inspiroidumme ja ammennamme toisiltamme uutta. Yhdistämme ajatuksia ja tekoja kuin palapelin palasia. Siten syntyy uusi ennennäkemätön kokonaisuus!

Yhteistyö yli toimialojen ja eri ammattiryhmien kanssa ei toisaalta tule aina helposti tai luonnostaan. Saatamme puhua erilaista ammattikieltä ja omata erilaisia hallinnollisia rakenteita sekä toiminnan tapoja. Moniammatillinen yhteistyö vaatii uteliaisuutta, aikaa ja kärsivällisyyttä. Siinä on jo monta tekijää, joista meillä on usein pulaa näinä tehokkuusvaatimusten aikoina. Sitä suuremmalla syyllä on hyvä pysähtyä yhteistyön tekemisen hyötyihin.

Mitä moniammatillisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa?

Kurottaminen toista kohti voi olla sekä avunpyyntö että mahdollisuus aloittaa yhteistyötä, josta molemmat osapuolet voivat oppia. Yhteistyöhön voi suhtautua avoimesti, mutta harvemmin voi tietää tarkkaan, minkälaisiin lopputuloksiin se vie. Yhteistyöllä voimme saavuttaa uudenlaisia tuloksia, jos uskallamme heittäytyä dialogiin ja vielä toistaiseksi tuntemattomaan prosessiin, antamalla itsestämme ja osaamisestamme rohkeasti. Joskus lopputulos on se, että olemme haastaneet omaa maailmankatsomustamme, vertailleet tekemisen ja näkökulmien eroja ja yhtymäkohtia. Joskus taas voi olla, että tuloksena syntyy uusia toimintamalleja, sujuvia yhteistyörakenteita tai hankeideoita. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että olemme löytäneet meitä yhdistävät tavoitteet, joiden vuoksi työskentelemme myös yli toimijarajojen.

NALin strategian visio: ”Jokaisella nuorella on koti, jossa on hyvä olla”, yhdistää meitä monenlaisiin toimijoihin, jotka työskentelevät nuorten parissa. Heitä kohti kurottamalla voimme sekä oppia että laajentaa ymmärrystämme siitä, mitä kaikkea nuoret tarvitsevat voidakseen hyvin, ja miten voisimme yhdessä keksiä keinoja ja tapoja edistää tuota tavoitetta. Ajattelen, että meillä kaikilla nuorten parissa toimivilla on tuo sama tavoite.  Yhdessä tekemällä voimme parhaassa tapauksessa löytää täysin uudenlaisia keinoja nuorten hyvän elämän edistämiseksi.

Heini Hakulinen

NALin verkostoasiantuntija