Nuorten asunnottomuus huolestuttaa asumisen asiantuntijoita ja nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Asunnottomuustilastoissa ei nuorten kohdalla ole havaittavissa samanlaista selkeää vähenemisen trendiä, kun alle 25-vuotiaiden asunnottomien lukumääriä verrataan muihin asunnottomiin: esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomien nuorten suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvanut viime vuosien aikana. Asunnottomuustyö on Suomessa ollut yleisesti hyvin tuloksellista ja tilastoissa on pitkällä aikavälillä selkeää laskua. Yksinäisiä asunnottomia oli vuoden 2000 tilastoissa 10 000 ja uusimmassa tilastossa alle 5 000. Samalla aikajänteellä alle 25-vuotiaiden asunnottomien määrä on tilastoissa liikkunut noin 1000:n ja 2000:n välillä.
Suomi on maailman ehdotonta kärkeä asunnottomuustyön ja asunnottomuuden ennaltaehkäisyn saralla, mutta nuorten asunnottomuus näyttäytyy täälläkin viheliäisenä ongelmana – nuorten asunnottomuuteen kiteytyy erilaiset nuoria koskettavat yhteiskunnalliset ongelmat, eikä yhtä ratkaisua ilmiöön ole olemassa
Asunnottomat nuoret jäävät ulkopuolelle
Asunnottomia nuoria työssään kohtaavien ammattilaisten näkemyksiä selvitettiin syksyllä 2019 tehdyssä kyselyssä. Kysely valotti nuorten asunnottomuutta ammattilaisten näkökulmasta. Nuorten piiloasunnottomuudesta on puhuttu jo pitkään. Tuttavien nurkissa majailevia nuoria on vaikea tavoittaa ja heistä on vaikea saada tietoa. Tilastointia on kehitetty viime vuosina, mutta edelleen tilastojen ajatellaan kertovan vain osan totuudesta. Suuri osa kyselyyn vastanneista katsoo, että nuorten asunnottomuus on viime aikoina lisääntynyt ja ettei tilastoinnin tai oman kunnan sosiaalityön kautta tavoiteta läheskään kaikkia asuntoa vailla olevista nuorista. Asunnottomat nuoret yöpyvät vastanneiden näkemyksen mukaan ensisijaisesti kavereiden luona. Myös vanhempien ja sukulaisten luona majaillaan. Joka kolmas vastaaja kohtaa työssään asunnottomia nuoria, jotka useimmiten joutuvat viettämään öitä kadulla ja rappukäytävissä.
Asuntoa vailla olevia nuoria on vaikea tavoittaa. Tilastojen lisäksi he ovat myös palveluiden ulkopuolella. Vain kymmenesosa vastaajista arvioi, että tuttavien ja sukulaisten luona yöpyvät ovat sosiaalityön piirissä ja 40% mukaan läheskään kaikkia tukea tarvitsevia nuoria ei tavoiteta. Syiksi tunnistetaan muun muassa puhelinnumeroiden vaihtuminen, akuutit päihdeongelmat, se, että nuoret eivät halua tulla palveluihin sekä kiinnittymättömyys yhteiskuntaan ja palveluihin. Kun yhteiskunnan ulkopuolelle joudutaan, on yhteyksiä vaikeaa luoda.
Miksi nuorista tulee asunnottomia?
Yli puolet vastaajista arvioi, että nuorten asunnottomuus kasvanut omassa kunnassa viime vuosien aikana. Nuorten asunnottomuuden kasvua selitettiin toimeentulotuen siirtymisellä KELAlle, kohtuuhintaisten asuntojen puutteella suhteessa kysyntään, pikavippien ja niistä seuraavien maksuhäiriömerkintöjen yleistymisellä ja sillä, että päihde- ja mielenterveyspalvelut ja asumisen tukipalvelut eivät kohtaa nuorten tarpeita.
Kyselyssä nuorten asunnottomaksi ajautumisen syyt liittyvät edellä mainittuihin ongelmiin. Peruspalvelut ovat riittämättömästi resursoituja. Päihde- ja mielenterveysongelmiin ei saada apua, sosiaalityön saavutettavuus on liian heikkoa ja asumiseen ei saada ajoissa tukea tai neuvontaa. Myös toimeentulotuen siirtyminen KELAan on jättänyt nuoria vaikeaan asemaan. Asunnottomaksi ajautuminen liittyykin nuorilla vastaajien mukaan päihde- ja mielenterveysongelmiin, taloudenhallinnan haasteisiin, asumisen taitojen puutteeseen sekä ylivelkaantumiseen ja kyvyttömyyteen pitää omista asioista huolta. Jos asunnottomaksi joudutaan asunnottomuutta pitkittävät rakenteellisella tasolla myös kohtuuhintaisten asuntojen puute, vuokravelkamerkinnät sekä sopivien asumispalveluiden puute.
Asunnottomuuden monet kasvot
Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen Kotipolku tekee itsenäistymisen ja asumisen asiakas- ja kehittämistyötä 18–24-vuotiaiden nuorten aikuisten kanssa. Kotipolussa on huomattu, että täysi-ikäisten nuorten aikuisten elämäntilanteet ovat hyvin moninaisia ja toisistaan poikkeavia. Yhteisenä piirteenä voidaan pitää ongelmien kasautumista ja yhteen kietoutumista. Esimerkiksi terveyteen ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat voivat johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, mikä taas vaikeuttaa asunnon saamista. Osalla nuorista aikuisista asunnottomuuden taustalla on ylisukupolvista huono-osaisuutta, kun taas toisilla vaikean asumistilanteen on voinut laukaista vanhempien eron tai oman työttömäksi joutumisen kaltainen yllättävä muutos elämäntilanteessa.
Asunnottomat nuoret eivät siis ole yhtenäinen ryhmä. Ainoa asia, joka heitä kaikkia yhdistää on oman vakituisen asunnon puute. Verkoston kyselyssä kuitenkin erottui kaksi erilaista asunnottomuutta kokevien nuorten ryhmää: osalla asunnottomuus ratkeaa muutamassa kuukaudessa ja toisilla asunnottomuus on pitkäaikaista ja toistuvaa. Nuorten asunnottomuusjaksot jäävät vastaajien mukaan lyhyeksi silloin, kun luottotiedot ovat kunnossa, vuokravelkaa ei ole kertynyt, avun piiriin hakeudutaan ajoissa ja motivaatio omien asioiden selvittelyyn on korkea. Asunnottomuus taas pitkittyy, jos taustalla on päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, vuokravelkaa tai luottotietojen menetys. Jälkimmäisessä ryhmässä on yleisempää myös rikollisuus ja matalampi motivaatio tai kyky sitoutua oman asunnottomuuden ratkaisemiseen.
Voiko asialle tehdä jotain?
Asunnottomien nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset tunnistavat useita toimenpiteitä, joilla voitaisiin vähentää ja ennaltaehkäistä nuorten asunnottomuutta. Erityisesti asumisen tiedon jakaminen systemaattisesti ja varhaisessa vaiheessa kouluissa nähtiin tärkeäksi. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen sekä vuokravelkaisten nuorten asuttamisongelman ratkaisu ovat niin ikään asunnottomuuden vähentämisen keskiössä. Sosiaali-, terveys- ja asumispalvelujen riittävä ja joustava resursointi auttaisivat vastaajien mukaan myös nuorten asunnottomuuden vähentämisessä. Yksi ongelma on se, että ongelmat ehtivät ajautua liian pitkälle ennen kuin niitä aletaan hoitaa. Samaa mieltä on Kotipolun projektipäällikkö Miki Mielonen: “Nuorille aikuisille on tarjolla asumisneuvontaa, mutta tukea tarjotaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo kriisiytynyt ja esimerkiksi vuokravelkaa on päässyt syntymään. Tarve varhaisessa vaiheessa tarjottavalle henkilökohtaisesti räätälöidylle asumistyölle on suuri”.
Asiantuntijoiden kommenteista muodostuu kokonaiskuva, jossa yhtäältä tarvitaan uusia nuorten eritystarpeisiin vastaavia palveluita, kuten kriisiasumista, päihteetöntä asumista ja nuoren vierellä kulkevaa tiivistä tukea, ja toisaalta pirstaleisen palvelujärjestelmän monimutkaisuus asettaa jo nyt suuria haasteita. Yhtälö on haastava saada toimimaan. Nuoresta on otettava koppi aiemmin, palvelujärjestelmän rakoihin ei saa päästää tippumaan ja uusia tapoja nuorten tukemiseen on kehitettävä.
Asunnottomuus jäävuoren huippuna – Ohjaamoissa asumisen ongelmat ovat yleisiä
Asunnottomia nuoria oli ARAn tilastojen mukaan vuonna 2018 noin tuhat. Luku on kansainvälisissä vertailuissa todella matala. Jos katsoo vain tätä lukua voi herätä kysymys, kuinka isosta ongelmasta tässä on edes kyse. Jotain osviittaa saadaan Ohjaamoista, jotka ovat nuorten matalan kynnyksen palvelupisteitä. Helsingin Ohjaamon noin 200 asiakkaalle tehdyssä kyselyssä, noin puolet nuorista kertoi hakeneensa tai saaneensa apua asumiseen liittyvissä asioissa. Asunnonhaun haasteet näkyvät korostuneesti pääkaupunkiseudulla, mutta ne ovat Ohjaamoissa viiden kysytyimmän asian joukossa valtakunnallisestikin. Yhteensä Ohjaamoja on noin 70 ja vuonna 2018 Ohjaamoissa asioitiin kasvokkain 140 000 kertaa.
Ongelmat asumisen asioissa näkyvät päivittäin Helsingin Ohjaamossa. Matalankynnyksen asumisneuvontaa, kuten tukea asunnon hakuun tarvitaan jatkuvasti. Ohjaamoissa ohjataan nuoria kohti työtä ja koulutusta, mutta ilman asuntoa tämä työ ei onnistu. Jos nuorella ei ole paikkaa, josta lähteä töihin tai opiskelemaan, on eteenpäin meneminen elämässä mahdotonta. Helsingin Ohjaamossa tämä yhteys on havaittu ja viesti on selkeä: mikäli nuorten syrjäytymistä ja osallisuutta halutaan aidosti torjua, on toteutettava toimia asuntotilanteen parantamiseksi pääkaupunkiseudulla ja matalan kynnyksen asumisneuvonnan saatavuus on turvattava. Nuorille tulisi olla tarjolla erilaisia halvempia asumisen muotoja, lyhytkestoista asumista kriisitilanteisiin sekä nopeammat väylät tuettuun asumiseen.
Nuoli tarjoaa apua haavoittuvassa asemassa oleville nuorille
Tarve matalan kynnyksen palveluille tunnistetaan laajalti asunnottomuusongelman kanssa työtä tekevien kesken ja palveluita kehittäessä on ymmärretty, että matala kynnys näyttää erilaiselta nuoren taustasta riippuen. Keväällä 2019 käynnistynyt Sininauhasäätiön ja Vailla vakinaista asuntoa ry:n yhteinen Nuoli-hanke on suunnattu vaikeassa elämäntilanteessa oleville päihde- ja mielenterveystaustaisille ja usein kadulla eläville nuorille. Nuolen Helsingin Mäkelänkadulla sijaitseva tukipiste on auki ympäri vuorokauden ja sinne ovat tervetulleita kaikki. Turvaa, ravintoa, lämpöä ja huolenpitoa saa myös päihtyneenä ja anonyymisti, milloin tahansa. Nuolen kohdalla puhutaan kynnyksettömyydestä – ei matalasta kynnyksestä.
Tilaus Nuolen kaltaiselle palvelulle tunnistettiin, kun asunnottomien palveluihin alkoi ilmestyä nuoria, jopa alaikäisiä kävijöitä. Asunnottomuustoimijoiden lisäksi myös poliisi huolestui ilmiöstä. Havainto oli oikea, sillä nuoret ovat löytäneet Nuoleen nopeasti. Apua tarjotaan Nuolessa ilman kuntarajoja ja nuoria onkin saapunut paikalle myös pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien ulkopuolelta.
Hallitusohjelma tähtää asunnottomuuden puolittamiseen
Uudessa hallitusohjelmassa asunnottomuus aiotaan puolittaa tämän hallituskauden aikana ja poistaa kokonaan seuraavan kauden jälkeen. Tavoitteet ovat kovia ja kunnianhimoisia, niin kuin pitääkin – asunnottomuus on vakava yhteiskunnallinen ongelma ja asunnottomuuden kokeminen on yksi äärimmäisimmistä syrjäytymisen muodoista yhteiskunnassamme. Hallitusohjelmassa varataan asunnottomuuden vähentämiseen 3,3 miljoonaa euroa vuosille 2020 ja 2021. Hallitusohjelmassa on myös kirjaukset asumisneuvonnan saatavuuden parantamisesta, yhteistyöohjelman käynnistämisestä ja tilastoinnin parantamisesta. Nuoret on nostettu maahanmuuttajien ohella asunnottomuustyön painopistealueeksi. Jos tavoitteissa aiotaan onnistua, on myös nuorten asunnottomuutta pystyttävä vähentämään pysyvästi. Resursseja, yhteistyötä ja palveluita tulee parantaa huomioon ottaen sekä nuoret, joiden asunnottomuus on lyhytkestoisempaa, että nuoret, joilla asunnottomuus on pitkäaikaista ja toistuvaa.
NAL kutsui koolle keväällä 2019 nuorten asunnottomuuden kanssa työskentelevien verkoston pohtimaan nuorten asunnottomuutta ja siihen liittyviä haasteita. Verkoston tapaamisissa on ollut mukana edustajia mm. VVA:sta, Sininauhasäätiöstä, Y-säätiöstä, Pääkaupunkiseudun Nuorisoasunnot ry:stä, Punaisesta Rististä, Helsingin Ohjaamosta ja asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE:sta. Verkosto teki syksyllä 2019 kyselytutkimuksen, jolla kartoitettiin nuorten asunnottomuusilmiötä valtakunnallisesti. Kyselyn valmisteli ja tulokset koosti Lapin yliopistoon väitöskirjaa nuorten pitkäaikaisasunnottomuudesta tekevä Jenni Mäki yhteistyössä verkoston muiden jäsenien kanssa.