Nuorten asunnottomuuden poistamista parempaa investointia ei ole. Nuorelle asunnottomuus on yksi syrjäytymisen vakavimmista muodoista ja sen kustannukset ovat liian kalliita maksettavaksi yksilölle ja yhteiskunnalle. Tehokkainta on asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja asunnottomien nuorien tilanteen ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti. NALin vaalitavoitteisiin on koottu päättäjille ratkaisuja, jotka tähtäävät siihen, että jokaisella nuorella olisi koti, jossa on hyvä olla.

Viime syksynä Nuorten asunnottomuuden verkosto julkaisi suositukset, joiden pohjalla oli yhteiset havainnot siitä, että asunnottomat nuoret jäävät helposti ilman heille kuuluvaa tukea. Lainsäädäntö ei usein ole ongelma vaan se, että lainmukaisia palveluita ei saada. NALin kehittämispäällikkö Tiina Irjala kirjoittaa nuorten asunnottomuuteen liittyvistä haasteista Helsingin Sanomien vieraskynässä 30.1.2023:

Lain mukaan kaikille, joilla on erityisen tuen tarve, pitää järjestää asunto ja tukea asumisen turvaamiseksi. Monessa kunnassa nuorten on kuitenkin vaikea saada tukea ilman lastensuojelun jälkihuollon asiakkuutta tai esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää diagnoosia. Aina asumista ei pystytä turvaamaan edes jälkihuollon piirissä oleville, vaikka lastensuojelulaki niin yksiselitteisesti edellyttää. Kun palveluita joudutaan odottamaan, nuorten ongelmat kasvavat ja tuen tarve saattaa lisääntyä entisestään.

Nuorten asunnottomuuden poistamiseen tarvitaan lisää panostusta seuraavalla hallituskaudella. Asunnottomien nuorten palveluista viestitään, että kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien nuorten määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Tilastoissa nuorten asunnottomuuden määrä on vähentynyt, mutta hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista ollaan jäämässä jälkeen, vaikka nuoret olivat painopiste asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä. Tilastot ovat myös nuorten kohdalla epäluotettavia, koska piiloasunnottomuus eri muodoissaan on tyypillistä nuorilla: asunnoton nuori voi majailla kaverin nurkissa, eivätkä tukea tarvitsevat nuoret välttämättä hakeudu palveluihin.

Nuorten asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan nuorten asunnottomuuden poistamisen toimenpideohjelma. Asunnottomuusohjelmilla on saatu aikaan erinomaisia tuloksia. Ne ovat kustannustehokkaita ja tuovat säästöjä eri yhteiskunnan kanavia pitkin. Osana nuorten asunnottomuuden toimenpideohjelmaa tulisi luoda yhteistyöverkosto kuntien , hyvinvointialueiden ja valtion yhteistyölle palveluiden kehittämisessä ja turvaamisessa. NALin arvion mukaan nuorten asunnottomuutta ennaltaehkäisevää ja poistavaa työtä on rahoitettava vähintään 10 miljoonalla eurolla, jotta tavoitteessa nuorten asunnottomuuden poistamisesta voitaisiin onnistua.

Resurssien lisäksi tarvitaan kansallista koordinaatiota sekä tiedon ja toimivien käytäntöjen jakamista. Hyvinvointialueiden myötä asunnottomuuden ennaltaehkäisyn tukiverkot ovat murroksessa ja riskinä on, että jo heikossa asemassa olevat nuoret putoavat useammin asunnottomiksi. Toimenpideohjelman yhteistyöverkosto voisi kehittää yhteistyötä niin valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien kuin järjestöjen, vuokranantajien ja palveluiden välillä. Jos nuorten asumisen haastavia tilanteita osataan tunnistaa palveluissa paremmin ja ohjata tarvittavan tuen ääreen, pystytään ennaltaehkäisemään nuorten asunnottomuutta.

Varsinkin kaupungeissa, jossa asunnottomia nuoria on enemmän, tuetun asumisen jonot muodostavat pullonkaulan nuorten asunnottomuustyölle. On täysin kestämätöntä, että asunnoton tai muuten haastavassa tilanteessa oleva ja itsenäisessä asumisessa tukea tarvitseva nuori joutuu odottamaan useita kuukausia asuntoa ja tarvitsemaansa tukipalvelua. Valtion tulee velvoittaa, että tuetun asumisen jonotus ei saisi kestää enempää kuin 3 kuukautta. Tämä saavutettaisiin joko lainsäädännön kautta tai osana toimenpideohjelmaa sopimalla yhteisistä toimintatavoista hyvinvointialueiden kanssa. MAL-sopimuksien kautta valtio voi lisätä Asunto ensin -mallin mukaisten asuntojen tarjontaa nuorille.